Siru the cat !

Kirjoitan nyt tänne kokonaisuudessaan tän mun kisuvauvan tarinan ja sen miten me on yhdessä eletty. Eli tää juttu alko sillä tavalla että istuin tylsyyttä parin frendin kanssa abc:llä kahvilla. En väitä ettäkö olisi ollut tylsää, ei , jostain muusta syystä vaan selasin puhelimella nettiä ja päädyin eläinpalstojen sivuille apulaan (sivuille pääset TÄSTÄ). Selasin sieltä kissojen annetaan ilmoituksia ja kuvaruutuun pamahti ilmoitus kahdesta nuppulinnassa sijaitsevasta maatiaiskissan pennusta, jotka on jo yli luovutusiän, synt. 10.5.2013. Soitin sitten tälle tyypille ja kyselin kissoista. Samalla reissulla lähettiin sitten ajamaan kohti nuppulinnaa.

Sisällä talossa mulle lyötiin sitten kissavauva syliin ja se oli päätetty; tää lähtee mun mukaan. Tytöt vei mut sitten kotiin uuden vauvankanssa ja käytiin sittarista sitten hakemassa kaikki tarvittavat ruokatarpeet ja hiekkaa laitettavaksi pesuvatiin. En saanut sitä syömään mitään ekana iltana, ja mietin että se varmaan stressaa uutta paikkaa. Aamulla menin kouluun ja vauva jäi yksin tutustumaan paikkoihin. Kun tulin kotiin, ripulia oli kahdessa eri paikassa ja siinä luikerteli matoja ! Madotin Sirun sitten mirrix-tahnalla. Rupes sitten taas syömään, elettiin onnellisesti ja Sirusta tuli mulle tosi tärkeä.

Vastaan tuli taas päivä jolloin sain matohavainnon. Siru oksensi ison suolinkaisen. Soitin eläinlääkäriin ja kerroin madoista ja että olin jo mirrixillä madottanut. Lääkäri ohjasi mut madottamaan axilurilla ja antoi muita neuvoja. Saatiin vauva kuntoon ja nyt voi hyvin. Ontosin edelleen tosi pienikokoinen ruipelo ja kssalliset kaverit epäilee että se ois paljon nuorempi mitä mulle on kerrottu. Turkin laatu on pehmoisempi kuin kavereitten pennuilla ja kuulemma ihan vauvalötkö sylissä. Jossain vaiheessa mennään sitten eläinlääkärin ikäarviointiin.

Tosiaan, Tsirpula tulee hyvin toimeen mun kavereitten kissojen kanssa ja on tavannut muutaman hauvankin. Sillä on yks ihan erityinen poitsukaveri, leikattu Napsupoika. Ne on suorastaan sydämen sulattava pariskunta (:

 

 

No, eipä meille muuta. Hyvin on mennyt. Tähän velä muutama kuva tosta veijarista.

 

 

 

 

Tuulia kuittaa ja kiittää.



Living in a world without you.

27.11.
Syksy vierähti nopsaan ohi. En oo täällä ehtinyt käväistäkkään kiireiltäni. Mitäkö mulle on tapahtunut ? Ei yhtään mitään.

Nojoo , onhan nyt jotain. Oon saanu kisuvauvvan. 10.5. syntynyt Siru tyttö on asustellut munkanssa jo pari kuukautta. Raukka on ihan kitukasvuinen kun pentupaikasta oli saanut matoja luultavasti jo äidinmaidon mukana. Raukka. 

Nyt ollaan ihan kunnossa ja tullut vähän painoakin vauvalle.

Joojoo taas alko kauhee koulustressi, Pitäis muka valmistuu keväällä ? Just juu. Eihän me mitään olla opittukkaan..


24.1.
Edellinen teksti olikin tallentunut vain luonnoksena eikä ollut tullut tänne. Laitoin sen nyt sitten tän osion alkuun. Kirjottelen tänne nykyään kauheen harvoin, silti joskus aina tulee fiilis että nyt vois ruveta raaputtaan.
Kissan kanssa on mennyt paremmin kuin hyvin. Musta on tullut ihan kissaihminen. Vau , en olis uskonu, koska koirat on ollu aina niin lähellä mun sydäntä. Päätin kumminkin ottaa kissan, koska se on vähän helpompi kuin koira, näin siis kiireisenä opiskelöijana pitää. Tosin huomaa kyllä että oon koirien kanssa eläny, nimittäin tää mun kisuvauva antaa tassua ja hakee palloa..

Nojoo , opinnäytetyöksi oon väsäilly sille mahtavaa kiipeilytelinettä ! Siitä tulee ihan törkeen hieno, siitä laitan kuvia vaikka sit ku on kokonaan valmis.

No ei siinä , Tuulia kuittaa ja kiittää.