Sisällä talossa mulle lyötiin sitten kissavauva syliin ja se oli päätetty; tää lähtee mun mukaan. Tytöt vei mut sitten kotiin uuden vauvankanssa ja käytiin sittarista sitten hakemassa kaikki tarvittavat ruokatarpeet ja hiekkaa laitettavaksi pesuvatiin. En saanut sitä syömään mitään ekana iltana, ja mietin että se varmaan stressaa uutta paikkaa. Aamulla menin kouluun ja vauva jäi yksin tutustumaan paikkoihin. Kun tulin kotiin, ripulia oli kahdessa eri paikassa ja siinä luikerteli matoja ! Madotin Sirun sitten mirrix-tahnalla. Rupes sitten taas syömään, elettiin onnellisesti ja Sirusta tuli mulle tosi tärkeä.
Vastaan tuli taas päivä jolloin sain matohavainnon. Siru oksensi ison suolinkaisen. Soitin eläinlääkäriin ja kerroin madoista ja että olin jo mirrixillä madottanut. Lääkäri ohjasi mut madottamaan axilurilla ja antoi muita neuvoja. Saatiin vauva kuntoon ja nyt voi hyvin. Ontosin edelleen tosi pienikokoinen ruipelo ja kssalliset kaverit epäilee että se ois paljon nuorempi mitä mulle on kerrottu. Turkin laatu on pehmoisempi kuin kavereitten pennuilla ja kuulemma ihan vauvalötkö sylissä. Jossain vaiheessa mennään sitten eläinlääkärin ikäarviointiin.
Tosiaan, Tsirpula tulee hyvin toimeen mun kavereitten kissojen kanssa ja on tavannut muutaman hauvankin. Sillä on yks ihan erityinen poitsukaveri, leikattu Napsupoika. Ne on suorastaan sydämen sulattava pariskunta (:
No, eipä meille muuta. Hyvin on mennyt. Tähän velä muutama kuva tosta veijarista.
Tuulia kuittaa ja kiittää.
onpas mukavan oloinen blogi! :)
VastaaPoistahttp://littlethingswithjassy.blogspot.fi
Käääks! Aivan ihana tuo bannerikuva, heti tuli hyvälle mielelle kun tän blogin avas :)
VastaaPoistaKuvat vois muuten olla vähän isompiakin, näitä kun mielellään katselisi ^_^
❤: Lotta / My Happybubble